Keskiviikkona päästiin Seran kanssa taas treenaamaan! Hallille ajaessa fiilis oli hyvä ja innolla odotettiin molemmat radalle pääsyä. Alkulämmittelyn jälkeen rakennettiin rata, joka vaikutti heti todella mukavalta. Saatiin olla tällä kertaa ensimmäisiä. Radan alkupuolella oli puomi ja Sera keksi taas jonkun pöllön ajatuksen päässään eikä suostunut menemään puomille. Siinä sitten koira juoksenteli ympäri rataa ja meni itse muita esteitä, kun minä odottelin puomin vieressä ja yritin huudella Seraa. Loppujen lopuksi otin Seran kiinni, ihan vähän avitin puomin alussa ja menihän Sera sen puomin tuosta noin vaan, piti taas vaan pelleillä turhia. Radalla oli muutama kinkkinen kohta, joissa sai aivonystyröitä käyttää, että mikä olisi meille se parhain vaihtoehto suorittaa kyseinen kohta. Loppujen lopuksi rata meni kokonaisuudessaan aivan mahtavasti! Kepeille laitoimme alkuun kaksi kaarta, keskellä yhden ja loppuun taas kaksi, ja neiti meni kepit aivan super hyvin! Sai olla taas niin ylpeä :) Sillä välin kun odoteltiin toista ratavuoroa, päätettiin että NYT koitetaan sitä keinua. Onneksi seurallamme on toinen keinuista sellainen, jonka saa todella todella matalaksi ja se kyllä auttaa meidän harjoittelua huimasti. Aluksi olimme vain keinun vieressä,liikuttelin hieman keinua ja palkkasin Seraa samalla. Keinun liike sai Seran hieman hämilleen, muutamaan kertaan yritti päästä pois sen lähettyviltä, mutta makkara kelpasi ja neiti sieti liikettä hienosti. Seralle suurin ongelma keinussa on siis ÄÄNI. Ei ole helppoa, kun on ääniherkkä koira, sen voin kyllä todeta :( Päätin, että tällä kertaa en pamauttele vähääkään keinua, vaan Sera saa siedättyä ensin keinun liikkeeseen. Treenikaverini avustuksella päätimme yrittää, josko Sera suostuisi menemään keinua. Aluksi hieman arasteli, mutta makkaran voimi meni nätisti keskelle keinua. Kaverin laskiessa hitaasti keinua alas, Sera laittoi maate keskikohtaan, odotti niin kauan kun keinu oli maassa ja tuli sitten pois. Koko ajan makupalat kelpasivat, joka oli hyvä juttu. Kun toisen kerran menimme, Sera teki juuri samoin. Kolmannella kerralla Sera ei enää laittanut maate, vaan hieman vain jousti polvista alaspäin, rauhallisesti odotti keinun alaspäin menoa ja ei hötkyillyt vaan nätisti käveli alas. Tämä oli siis jo huima edistys askel meille! Tämän jälkeen Sera sai paljon kehuja ja kävimme pienellä kävelyllä ulkona. Toisen ratavuoron jälkeen, menimme keinua vielä kolme kertaa, jokaisella kerralla Sera hienosti odotti keinun laskemista, ei laittanut kertaakaan enään maate keinulle ja tuli rauhallisesti myös keinulta pois. Tähän oli aivan mahtavaa lopettaa treenit! Hyvä Sera! :)
Eilen, eli torstaina päästiin hallille Xian kanssa ja tällä kertaa otettiin myös turisti mukaan, eli Nuka pääsi totuttelemaan hallin vilinään ja erilaisiin ääniin :) Nuka oli aivan innoissaan ja pikkuista ei yhtään jännittänyt taikka pelottanut uudet asiat. Pääsi jopa välillä juoksentelemaan agilityradalle, kun minä kuuntelin ohjeita Alexialta, muuten sai katsella meidän menoa Alexian sylistä :) Menimme Xian kanssa samaa rataa, mitä keskiviikkona Seran kanssa. Ja voi että, kyllä mulla vaan on kaksi täysin erilaista koiraa, ei voi muuta sanoa! Rata oli tuhat kertaa hankalampi Xian kanssa kuin Seran. Tulin myös siihen tulokseen, että varmaan täytyy alkaa itse tekemään juoksulenkkejä, että treeneissäkin jaksaisi juosta aivan täysiä. Xia on niin kamalan nopea, että kyllä itselle on vaikeaa pysyä perässä taikka yhtään edellä. Muutama hyvä onnistuminen saatiin, joista olin todella iloinen. Sähläämistä oli sitten ainakin yli puolet treeneistä, mutta ei se mitäään, joskus näin :) Lopuksi harjoiteltiin vielä takaleikkauksia, jotka menivät vähän niin ja näin. Tietääpähän mitä pitää harjoitella lisää! :)
Sitten vielä tähän loppuun vinkkinä kaikille: Sentti & co blogissa on meneillään arvonta, josta voi voittaa mahtavan 40€ hierontalahjakortin koiralle! Kaikki siis osallistumaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti